Monikulttuurista opetusta

Monikulttuurisuus tuntuu nykyään jakavan mielipiteet aika terävästi kahtia. Osa on sitä mieltä, että etniset ovat kivoja, kun ne tuovat väriä katukuvaan. Ja toisten mielestä maahanmuuttajat elävät loisina ja vievät työpaikat (näppärä temppu).

Itse en suostu kuulumaan kumpaankaan leiriin, koska teen työtä ulkomaalaisten kanssa ja ennakkoluulojen sijaan minulla on oikeita kokemuksia.

Meille tulee parikymmentä ulkomaalaista vuosittain maisteriohjelmaan, ovat siis suorittaneet kanditutkinnon (yleensä kotimaassaan) ja tekevät diplomi-insinöörin tutkinnon kahdessa vuodessa täällä. Minä opetan heitä parillakin kurssilla ja lisäksi tutoroin muutamalla muulla kurssilla ja olen muutoinkin tekemisissä. Ja kun ohjelma on pyörinyt jo vuosia, osa näistä ulkkareista on etabloinut itsensä tutkijoiksi ja jatko-opiskelijoiksi työyhteisöön.

Lähtökohtaisesti olen sitä mieltä, että monikulttuurisuus aiheuttaa ongelmia. Tämä ei tarkoita sitä, että monikulttuurisuutta tulisi jotenkin vältellä, vaan että on tervettä järkeä tajuta, että kun monokulttuuriseen työ- tai opiskeluyhteisöön tulee muiden kulttuurien edustajia, kulttuurit törmäävät ja tulee konflikteja. Näppituntumalla sanoisin, että vastatulleiden ulkomaalaisten aiheuttama työmäärä opettajalle on 1,5 x suomalaisten työmäärä.

Mutta nämä konfliktit eivät ole xenofobien kuvaamia ylitsepääsemättömiä näkemyseroja, vaan yleensä melko helposti torjuttavissa olevia ristiriitoja. Yleisohje on olla herkkänä konflikteille ja kehittää niitä torjuvia toimintamuotoja.

Esimerkiksi stereotyypillinen kiinalainen kandi on hyvin huolissaan siitä, että ei tee virheitä ja että löytää juuri sen opettajan toivoman oikean vastauksen. Ja olettaa opettajan olevan kaiken viisauden ylin auktoriteetti, jonka ylitse voi mennä vain asiantuntijoiden julkaisema kirja. Nyt kun tällaisen maailmankuvan omaava henkilö halutaan muokata meikäläisen ajattelumaailman mukaiseksi akateemisesti sivistyneeksi henkilöksi, joudutaan muokkaamaan aiempaa maailmankuvaa aika reippaasti. Ja jos sitä ei tehdä, törmätään viimeistään diplomityövaiheessa opiskelijaan, joka ei pysty tekemään työtä, koska ei osaa ajatella itsenäisesti.

Joten maisteriohjelma alkaa aivopesulla. Kerrotaan ulkkareille, että nyt heidän pitää oppia itsenäistä ajattelua, koska kukaan ei palkkaa mastersia ratkomaan ongelmia, joihin bachelor löytää ratkaisun googlaamalla. Heidän on siis opittava ratkaisemaan ongelmia, joihin ei ole ratkaisuja. Sitten teetetään työtä, jossa pitää ajatella itse ja muodostaa oma, perusteltu mielipide. Omalla kurssillani, joka käsittelee langattoman Internetin tulevaisuutta saan porukalta aika herkullisia ilmeitä, kun aloitan kertomalla "tällä kurssilla ei ole oikeita vastauksia ja väärässä saa olla aivan rauhassa, kunhan perustelee näkemyksensä". Sitten aletaan pohtia mitä 4G voisi olla ja miten sisältöä saadaan kännykkään ja ratkaisevatko kirjassa kehutut hienot teknologiat oikeasti mitään realistista ongelmaa.

Noita monikulttuurisuuden aiheuttamia juttuja on tullut sitten opittua vuosien varrella. Aasialaisilta ei pidä kysyä ymmärtävätkö, vaan mitä ymmärtävät. He kun kunnioittavat opettajia ja jos he eivät ymmärrä, sehän viittaisi siihen, että opetus on ollut huonoa, mitä ei ole tietenkään kohteliasta tuoda esille. Intialaiset eivät tule pyytämään apua, jos juuttuvat työtehtävissä, vaan he verkostoituvat opiskelukaveriensa kanssa ja hakevat apua sieltä. Espanjalaiset palauttavat kaikki saman harjoitustyön, ellei heille erikseen selvitä, että pitää tehdä ihan itse omaa työtä. Euroopan ulkopuolisille pitää tietoturvaa opettaessa selittää Troijan hevonen, paitsi haittaohjelmaksi, myös osaksi eurooppalaista mytologiaa. Ja niin edelleen.

Vaikka yleislinja onkin se, että "tämä on meidän koulu ja täällä opiskellaan meidän tavalla", kannattaa käyttää aikaa ja keskustella näistä asioista opiskelijoiden kanssa. Esim. kiinalainen ei ymmärrä miksi hänen arvostetun tutkijan artikkelista huolellisesti kopioimansa vastaus ei kelpaa tai espanjalainen ei tajua, miksi kurssilla pitää tehdä yksin harjoitustyö, kun ryhmätyö on pedagogisesti tehokkaampaa oppimisen kannalta. Näitä vastauksia joutuu joskus sorvaamaan aikalailla.

Summa summarum, ulkkareiden kanssa on kiva tehdä töitä, mutta kyllä se monikulttuurisuus myös välillä rasittaa ja käy voimille.